Skip to content
Etusivu Opiskelijaelämän sydämessä Heikki Venho – Ajoissa tehty saneeraus helpotti Hoasin toimintaa laman aikaan

Heikki Venho – Ajoissa tehty saneeraus helpotti Hoasin toimintaa laman aikaan

Tässä yhdeksänosaisessa Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään. Artikkelit voi myös kuunnella ääneen luettuina. Audioversioon pääset artikkelin lopusta.

Hoas opiskelijaelämän sydämessä, osa 6: Heikki Venho – Ajoissa tehty saneeraus helpotti Hoasin toimintaa laman aikaan

Hoas kohtasi 90-luvun laman rankasti saneerattuna. Laman aikaan säätiön hallituksen puheenjohtajana toiminut Heikki Venho uskoo saneerauksen parantaneen Hoasin toimintamahdollisuuksia.

HYYn puheenjohtajana aiemmin toimineesta Heikki Venhosta tuli Hoasin hallituksen puheenjohtaja vuonna 1988. Ensimmäiseksi tehtäväkseen Venhon johtama hallitus sai uuden toimitusjohtajan valinnan Paavo Jauhiaisen eläkkeelle siirtymisen vuoksi.

– Pitkän urani aikana olen oppinut, että toimitusjohtajan valinta on yritystoiminnan tärkein tehtävä. Hoas oli tilanteessa, jossa organisaatio oli paisunut huomattavasti suuremmaksi kuin monissa vastaavissa yhteisöissä ja saneeraamista tarvittiin. Vanhanen tuli perusinsinöörinä hoitamaan asioita jämptisti ja hyvin, toteaa Venho ja antaa samalla kiitosta myös Jauhiaiselle.

– Pave oli seuramies ja sai diplomaattisilla taidoillaan paljon hyvää aikaan. Hänen johtamistyylinsä oli paikallaan Hoasin alkuaikoina, mutta renesanssijohtajan elkeet eivät pidemmän päälle sopineet velkaiseen yritykseen.

Saneeraus ulottui kaikkialle

Vanhanen pisti toiminnan nopeasti uusiin uomiin. Henkilöstöä karsittiin melkoisesti ja yritystoiminnan rönsyjä katkottiin myymällä tytäryhtiöitä. Myös hallintoa supistettiin vähentämällä hallituksen ja valtuuskunnan jäsenten määrää.

– Keskustoimiston saneeraus oli suhteellisen iso urakka, jollaista harvoin on tehty sillä tavoin kertarysäyksellä. Myös tytäryhtiöitä myytiin pois. Jorma oli sitä mieltä, etteivät ne Talaritaitoa lukuun ottamatta tuoneet lisäarvoa. Ja totta on, että esimerkiksi atk-yhtiöiden olisi pitänyt lähteä voimakkaasti erikoistumaan, jotta olisivat kannattaneet, eikä se ollut Hoasin ydintoimintaa, toteaa Venho.

Tonttihankinnassa alettiin korostamaan laatua

Rahamarkkinoiden vapautuminen 80-luvun puolessa välissä avasi rahahanat myös Hoasin toimintaan. Vieraan pääoman saaminen helpottui merkittävästi.

– Silloin olisi ollut mahdollisuus rakentaa paljon uusia asuntoja, jos olisi ollut tontteja. Siitä tuli selkeä pullonkaula tuon ajan rakentamiseen. Toisaalta Hoasin organisaatio oli saneerauksessa pienentynyt, eivätkä resurssit olisi riittäneet kovin paljon isompaan tuotantoon, pohtii Venho, mutta korostaa, että tuolloin oli tontinhankinnan strategiaksi otettu muutenkin laadun korostaminen määrän sijaan. Tontteja ei haluttukaan enää mistä tahansa.

– Asetimme jo tuolloin tavoitteeksi, että tontteja ostetaan vain raideliikenteen varrelta tai oppilaitoksen läheltä. Kunnat tarjosivat alkuvuosina tontteja todella huonoilta paikoilta ja Hoas joutui ottamaan niitä vastaan saadakseen tehtyä asuntoja. Ihmetys olikin kunnissa suuri, kun ensimmäistä kertaa kieltäydyimme vastaanottamasta tonttia. Syntyi haloo, että kuinka kehdataan toimia noin.

Lama myllersi asuntojen kysyntätilanteen

Gryndituotannon romahtamisen myötä 90-luvun alussa markkinoille tuli lyhyessä ajassa paljon edullisia vuokra-asuntoja, kun rakennusliikkeet tarjosivat tonttejaan ja palveluksiaan yleishyödyllisille toimijoille. Lamavuosina tuotettiin tuhansia ARA-vuokra- ja asumisoikeusasuntoja vuodessa. Myös yksityisten vuokra-asuntojen vuokrat olivat tuolloin kohtuullisia.

– Opiskelijoiden asuntotilanne helpottui tuolloin merkittävästi, kun jopa Helsingin keskustasta pystyi saamaan edullisesti ainakin kimppa-asuntoja. Hoasinkin jonot lyhenivät, kaukaisempiin kohteisiin tuli tyhjäkäyttöä ja niitä asuntoja alettiin vuokrata muille kuin opiskelijoille. Silloin mietittiin tosi tarkasti, minne kannattaa rakentaa opiskelija-asuntoja. 90-luvulla nuoret olivat myös tottuneet yhä parempiin asumisoloihin. Soluasuntojen kysyntä väheni merkittävästi ja yksiöiden kysyntä kasvoi, kertoo Venho.

Vuokrankorotuspaineet saatiin pidettyä kurissa

Hoasin 40-vuotishistoriikissa Venho toi esiin, että Hoasin vanha rakenne olisi tuottanut ongelmia laman aikaan, jolloin vuokra-asunnoista oli ylitarjontaa, suurtyöttömyys jylläsi, lainojen korot nousivat taivaisiin ja kiinteistövero otettiin käyttöön. Vuokrankorotuspaineet kasvoivat samaan aikaan vähenevien vuokatulojen kanssa.

– Paisuneesta keskushallinnosta johtuen vuokrankorotuspaineet olisivat tuossa tilanteessa olleet muiden tekijöiden ohella todella kovat ilman saneerausta ja tyhjäkäyttö olisi lisääntynyt merkittävästi. Ei me oltu kaukoviisaita lamasta, mutta ymmärrettiin, että saneeraus pitää vaan tehdä. Kyllä se oli säätiön toimintamahdollisuuksien kannalta tarpeellinen toimenpide, summaa Venho.

Yhdestä supistustoimenpiteestä Venho on edelleen hieman harmissaan.

– SOAsta eroaminen oli mielestäni virhe. Vanhanen piti SOAa tarpeettomana Hoasin edunvalvonnan kannalta, koska säätiö oli jo kasvanut isoksi toimijaksi ja pystyi itse vahtimaan omia etujaan. Välillä voi kuitenkin olla hyödyllistä istua sellaisissakin paikoissa muiden toimintaa tukeakseen, pohtii Venho.

Sittemmin Hoas on liittynyt uudelleen SOAan. Vanhasen toimitusjohtajakaudella mietittiin kuitenkin myös laajennustoimia, muun muassa asumisosaamisen vientiä Venäjälle.

– Pietarin yliopisto oli asiasta kiinnostunut, mutta nopeasti selvisi, ettei rahaa ollut saatavilla moiseen projektiin. Jeltsinin ajan elämä oli mennyt niin ihmeelliseksi, etteivät pankit halunneet rahoittaa toimintaa, kertoo Venho.

Kohteiden myyntipuheet käynnistettiin laman aikaan

Henkilöstömäärän vähentäminen ja tytäryhtiöiden myyminen aiheutti luonnollisesti henkilöstössä mielipahaa, mutta yhteiskunnallista kritiikkiä tuli vanhojen kohteiden myyntiaikeista. 70-luvun alussa Hoas oli joutunut ottamaan vastaan tontteja, jotka jo alun perin tiedettiin sijainniltaan huonoiksi. Esimerkiksi Vantaan Kulomäessä tai Vaaralassa sijaitsevat kohteet olivat kaukana oppilaitoksista, eivätkä kulkuyhteydetkään olleet kummoisia.

– Aloimme käydä periaatteellista keskustelua kohteiden myynnistä tai mahdollisuudesta vuokrata ulkopuolisille. ARA ei hyväksynyt myyntiasiaa lainkaan ja reagoi aika voimakkaastikin. Mutta sitten, kun lopulta myimme ensimmäisen talon puheenjohtajakauteni loppuaikoina, ei siitä mitään seurannut. Saimme taustatukea SYL:tä, jossa oltiin sitä mieltä, ettei voida jumittua vanhaan. Parempi, että rahaa saatiin uusien parempikuntoisten asuntojen rakentamiseen, toteaa Venho.

Opiskelijoiden merkitys voimavarana ymmärretään

Venho jäi pois säätiön hallituksesta mentyään Tradekan edustajana Osuuskunta VVO:n hallitukseen vuonna 1995. Hoasin kehitystä hän on kuitenkin seurannut myöhemminkin.

– On ollut ilo nähdä, kuinka hyviltä paikoilta Hoas saa nykyään tontteja. Jos olisi 80-luvulla kerrottu, että rakennetaan Helsinkiin näin hyville paikoille, ei kukaan olisi uskonut. On hienoa, että kaupungit näkevät tänä päivänä opiskelijat voimavarana, kiittelee Venho.

Hoas-faktaa vuosille 1988 – 1995:

  • Jorma Vanhanen valittiin toimitusjohtajaksi keväällä 1989
  • Organisaation keventämiseen tähtäävät yt-neuvottelut käynnistettiin syksyllä 1990
  • Hoasin uudet säännöt otettiin käyttöön vuonna 1992, jonka myötä myös säätiön hallintoa kevennettiin
  • Vuonna 1992 asunnonjakoperusteita muutettiin; asumisaikaa jatkettiin tarvittaessa valmistumisen jälkeen ja asuntoja tarjottiin myös ei-opiskelijoille
  • Ylioppilaslehti julisti vuonna 1992 soluasumisen aikakauden päättyneeksi
  • 1993 uustuotantotavoitteet painettiin alas, lähelle 200 asuntopaikkaa
  • Vuonna 1995 tehtiin päätös myydä Vantaan Vaaralassa sijaitsevat Hoas 3:n kolme taloa

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot


Olet nyt varjossa ""devstaging"". Poistu